Karhun jäljillä - Syitä ja seurauksia

”Kello on kaksi aamuyöllä. Takana on muutama tunti levotonta unta. Kuskin paikalla istuu paras kaverini, auton takaosassa matkustaa kaksi tärkeintä työvälinettä, eli karhua haukkuvat jämtlanninpystykorvat. Autossa vallitsee odottava tunnelma. Pysähdymme autolla aikaisemmin suunniteltuun paikkaan metsätien varteen. Hyppään ulos autosta, heitän kevyen repun selkään ja kytken otsalampun valon päälle. Koiran varusteiden tarkastus: tutka toimii, valjaat päällä ja liina kiinni. Auton takakontin ovi kiinni ja kaverini lähtee ajamaan eteenpäin. Totaalisen pimeyden rikkoo auton valojen lisäksi vain otsalamppuni valo. Auton hävittyä mutkan taakse, ympärillä oleva metsä hiljenee täysin. Koira kulkee kytkettynä edelläni kymmenen metrin päässä ja nuuskii tien sivustoilla kasvavia horsmia ja heinää. Tarkkailen kovapohjaista hiekkatietä otsalampun valossa ja samalla yritän lukea koiran ajatuksia ja kulkea eteenpäin rivakasti. Mietin että mitäköhän koira haistaa, kuulee ja tuntee? Tietääkö koira varmasti sen tehtävän? Tie on paikoitellen niin kova, että olemme täysin koirien työskentelyn armoilla. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa koirien hajuaistiin. Luottamusta lisäävät niiden aikaisemmat karhutyöskentelyt, joten nyt tarvitaan vain tuore haju koiralle.

 

Kuljettuani noin kaksi kilometriä saavun autolle. Takaluukku auki, koira häkkiin ja lähden liikkeelle. Kaverini on ehtinyt kulkea samalla tavalla koiran kanssa noin kilometrin. Ajan hänestä ohi toisen samanlaisen matkan. Pysäköin auton, ja lähden liikkeelle aivan kuten edellisessäkin paikassa. Kohta kaverini ajaa taas ohitseni ja häviää metsätien mutkan taakse. Jatkamme tällaisella ”telaketjumenetelmällä” koko aamuyön. Kuuden tunnin ja monen kävellyn kilometrin jälkeen tuttu epätoivo valtaa ajatukset. Taas tässä käy näin. Löytyy vanhoja jälkiä, mutta ei ainuttakaan uutta. Aurinko on noussut, kosteus häviää ja päivä kuumenee. Vuodesta toiseen todistamme tätä samaa tarinaa. Karhujen kaatoilmoituksia alkaa saapua tasaiseen tahtiin tekstiviestipalvelusta. Loppuuko jahti jo ensimmäiseen päivään? Minkälaisiin paikkoihin ja millaisiin koirien työskentelyihin he ovat päässeet toteuttamaan unelmaansa? Näillä ajatuksilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. On elokuun 20. päivä vuonna 2015 Kesälahdella ja saan tehdä yhtä niistä asioista, jonka vuoksi koen eläväni. Yritämme löytää erämaiden kuningasta, yhtä metsissämme asuvista karhuista. Eläintä, jolle olen uhrannut viimeisen kymmenen vuoden aikana jokaisena päivänä useamman ajatuksen. Suurpetoa, joka juoksee unissani ympäri vuoden ja kun kesäkuu taittuu heinäkuuksi, se valtaa kaiken ajan kuvitteellisista metsästystapahtumista nukkuessani.”

 

Parin päivän päästä jahti loppui alueellamme. Koen haikeutta, mutta samalla suuren määrän tarmokkuutta ja intoa. Jahti on antanut jälleen erinomaista oppia ja kokemusta. Haavakkokarhun passitukseen ja onnistuneen kaadon jälkimaininkeihin osallistuminen sytyttävät rinnassani voimakkaan tunteen. Uskon vakaasti, että vielä jonain päivänä minä, kaverini sekä koiramme olemme samassa tilanteessa. Sytytämme tulet kaadetun kuninkaan viereen, keitämme nokipannukahvit ja korkkaamme Stolichnayan. Lupaan, että kiire loppuu siltä päivältä siihen paikkaan.

 

Jahtien jälkeen olemme aina miettineet, että mitä me voimme tehdä paremmin? Henkilökohtaisesti olen päätynyt lopputulokseen, että tulosta tehdään sen kuuluisan onnen lisäksi kovalla työllä. Konkreettisesti hiellä ja näkemällä vaivaa. Seuraamalla karhun kaatoja tekeviä ihmisiä kukaan ei voi vähätellä koirien toimintaa. Pientä hienosäätöä on tulossa osaksi meidän taktiikkaa, tekniikkaa ja varusteita. Suurin panostus tulee jatkossa olemaan ehdottomasti koirien työskentelyssä. Miesten tehtävänä tulee olla jäljen löytymisen mahdollistaminen ja koirien tehtävänä jäljen oikeanlainen merkkaaminen, varma seuraaminen kytkettynä, löytö ja tämän jälkeen itsenäinen karhutyöskentely. Seuraavassa kirjoituksessa tulen kertomaan lisää näihin liittyvistä suunnitelmista.

 

Toivotan kaikille viikonloppuna karhujahtiin lähteville metsästäjille rutkasti onnea ja tarkkoja laukauksia. Toivottavasti mahdollisimman moni kaato toteutetaan koirien avulla! Itse aloitan jahdin tänä vuonna poikkeuksellisesti länsinaapurin puolella ja mahdollisesti viimeisen kerran ilman omaa koiraa.

 

Teemu

 

 

Laatua metsästykseen, erästelyyn ja hiihtoon, tervetuloa palveltavaksi!

Teitä palvelee

team
Eräkuninkaan henkilöstö

Kuvassa vasemmalta: Timo Karhapää, Timo Riihijärvi, Tero Saukkonen, Sauli Tuomisto, Markus Tuomisto.

Tero Saukkonen 040 8710 746,

Timo Riihijärvi (Erityisesti aseet, patruunat ja optiikka) 040 6431 960

Blogit

Karhun jäljillä - Paluu arkeen ja koulutuksen aloitus

Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa elämää tilanteessa, jossa työt häiritsevät elämän tärkeimpiä asioita. Tavoite on kuitenkin pidettävä tilanteessa kuin...

Karhun jäljillä - Syitä ja seurauksia

”Kello on kaksi aamuyöllä. Takana on muutama tunti levotonta unta. Kuskin paikalla istuu paras kaverini, auton takaosassa matkustaa kaksi tärkeintä työvälinettä, eli...

Karhun jäljillä - Lähtökohdat

Olen kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä, Raumalla asuva intohimoinen metsästäjä. Lähtökohdiltani en varmastikaan ole perinteinen suomalainen metsästyksen harrastaja....

Intohimoisesta harrastuksesta kohti tavoitteellista yrittämistä

Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja unelmat sen rinnalla toteutettaviksi. Päätös yrityksen perustamisesta Tohmajärvelle ei syntynyt hetkessä, vaan vuosien haudutuksen...